Kumman joulutarina
1.11. Kumman jouluvalmistelut ja Poppa-tonttu
Kummassa on valmisteltu joulua pitkin vuotta. Kirjailijat ovat naputtaneet sadun maailmoja sanoiksi, kuvittajat piirtäneet mielikuvitus kipinöiden ja kirjapaino on levittänyt värejä huolellisesti sivu toisensa jälkeen. Kustantamossa on tarkistettu juonia, korjattu virheitä ja mietitty, miten sadut saadaan maailmalle. Lopulta kirjat on kuskattu suurin kasoihin Kumman varastoon odottamaan postitusta satujen ystäville, ja osa kirjoista on kiikutettu kirjakauppoihin huutelemaan ”Hei, olen täällä! Lue minut!”.
Kun joulu lähenee, kummalaisia kutkuttaa! Moniko lapsi löytää tänä vuonna paketista ikioman seikkailun? Sillä sen jokainen lapsi ansaitsee.
Kummassa asuva Poppa-tonttu on innoissaan. Hänen tehtävänsä on tarkistaa, että kaikki sujuu valmistelujen osalta kuten pitääkin, ja etsiä aina sopivat kirjat oikeille lapsille. Jos et tiedä, mikä kirja pakettiin pitäisi kääriä, Poppa osaa antaa parhaat vinkit.
Seuraa Poppa-tontun jouluvalmisteluja ja kirjasuosituksia ja tartu parhaisiin lahjatarjouksiin. Ja kun Kummassa ollaan, on tietenkin luvassa myös jotain jännittävää ja odottamatonta!
15.11. Poppa-tonttu tarkistaa tarinoiden laatua
Paras hetki sunnuntaista on se, kun on pakkasta ja aurinko pilkistää tuntureiden takaa. Kaikkialla on aivan hiljaista, ja ainoa ääni on vain pienen pieni narina tontun tossujen alla.
Se on myös Poppa-tontun lempihetki kiertää tutkailemassa satujen laatua ja tarkistamassa, että kirjaimet on laitettu kirjan sivuille oikeaan järjestykseen, sivut eivät ole revenneet eikä kansissa näy vaurioita.
Poppa hyräilee hyväntuulisena lempijoululauluaan punakuonoisesta porosta, kun hän kuulee kuusen oksien rasahtelevan metsän reunassa. Ketään ei näy.
Mikä metsässä oikein rapisee?
22.11. Poppa-tonttu kuulee taas rapinaa
”Päivä alkaa olla pulkassa — ja pian ovat lahjat myös!” Poppa-tonttu naureskelee ja venyttelee pienen pieniä lihaksiaan, jotka ovat jähmettyneet lahjojen parissa puurtamisesta lahjakuusen luona. Koko päivän uurastuksen jälkeen on aika mennä kotikoloon juomaan suuri tonttumukillinen kuusenkerkkäkaakaota ja tekemään pieni tonttuiltajooga.
Popan tassuttaessa pois lahjakuusen luota hän kuulee yhtäkkiä oksan rasahduksen. Poppa pysähtyy kuulostelemaan, mutta mitään muuta ei kuulu, ja niinpä hän jatkaa matkaa. Mutta vain muutaman askelluksen jälkeen kuuluu lisää rapinaa, vähän tumpsahduksia ja laahaavaa ääntä. Poppa pyörähtää ja tähyilee ympärilleen, mutta illan hämärtyessä varjoissa näy mitään ihmeellistä. Poppa on kummissaan mutta hoksaa sitten:
”Se on tietysti taas lohikäärme, joka on tullut syömään joulusuklaita. Rapina kuuluu käärepapereista, ja laahaava ääni on varmastikin vain lohikäärmeen painava häntä lumessa.” Poppa kuulee vielä ähkäisyn ja rasahduksen, mutta päättää, ettei enää murehdi niistä. Nyt on aika levätä hetki.
Mutta kuka varjoissa oikein häärii? Oliko se herkutteleva lohikäärme vai sittenkin jotain ihan muuta?
29.11. Kuka on varastanut joulun tarinat?
”Tänään on tulossa upea päivä!”, Poppa-tonttu hihkaisee. On taas sunnuntai ja aika tarkistaa, kuinka jouluvalmistelut etenevät ja onko kaikki kunnossa, jotta mahdollisimman monelle lapselle saadaan satuja joulupakettiin.
Kirjalahjat nimittäin alkavat olla jo valmiina. Enää on jäljellä vain vähän paketointia, sillä kuusen alle on kasattu melkein kaikki kirjat, jotka on varattu joulupukin matkaan. Poppa-tonttu hyräilee taas joululauluja ja heiluttelee iloisesti lumisateenvarjoaan matkallaan kohti lahjakuusta.
Mutta värikkäiden, kimaltelevien pakettipinojen sijaan Poppa-tonttu huomaa jotain kauheaa! Valtava kasa kirjapaketteja — tarkalleen laskien 640 satua — on kadonnut.
Poppa-tonttu kirkaisee niin lujaa, että keijut pyrähtävät lentoon läheisessä metsässä. ”Joulu on pilalla! Tämä on katastrofi!” Poppa puhisee.
Kuka ilkimys on vienyt lapsilta joulun tarinat?
30.11. Poppa-tonttu päättää lähteä etsimään varastettuja tarinoita
Kuka voisi olla niin ilkeä, että varastaisi kaikki lahjoiksi tarkoitetut sadut? Poppa-tonttu on harmissaan ja vihainen. Poppaa kiukuttaa.
Nyt lapset eivät saa satuja joululahjaksi! Sadut jäävät lukematta ja ne unohtuvat. Eikä paikalla näy isoa kilttiä jättiä eikä ketään muutakaan suurta ja rohkeaa, joka voisi lähteä jahtaamaan varasta. Kuinka ihmeessä näin pieni tonttu voisi pelastaa joulun ja kaikki sen tarinat?
Sitten Poppa-tonttu muistaa, mitä oli lukenut Taikamaailman suuri seikkailu -kirjasta: ”Suuret sankarit eivät saavu lihakset pullistellen vaan silmät kimaltaen ja lämmin sydän sykkien.”
”Ehkä en tarvitsekaan suuria lihaksia. Voin silti ainakin yrittää! Sillä tarinoiden pelastaminen on nyt minun käsissäni!” Poppa-tonttu hihkaisee ja tähyilee synkän metsän reunaan. Poppa ottaa lumisateenvarjon kainaloonsa suojaksi matkan vaaroja vastaan ja päättää lähteä matkaan!
1.12. Ensimmäinen vihje löytyy
Poppa-tonttu alkaa tähystää ympärilleen jokaiseen ilmansuuntaan. Hän siristää silmiään pohjoiseen ja etelään ja koilliseen ja kaakkoon. Sitten — aivan yhtäkkiä — hän huomaa jotain, mikä ei tavallisesti näy Kumman joulumaassa.
Keskeltä lunta erottuu jotain — noh — kummallista! Se pistää terävänä esiin pehmeän valkoisen lumen keskellä. Mikä lumikasasta löytyy?
2.12. Poppa saa Idean
Poppa-tonttu kirmaa kohti terävää kulmaa ja alkaa hihkua. Sehän on yksi kadonneista tarinoista! Tämä on valtavan mullistavan muikea vihje! Sen on täytynyt pudota tarinavarkaalta.
Poppa tarkastelee kirjaa, jonka nimi on Olipa kerran idea. Hän silittää kantta hellästi ja puhaltaa vienosti kevyet lumihiutaleet kannen päältä pois, jotta sivut eivät vain kastu.
Kirjaa hoivatessaan Popan viereen ilmestyy kruunupäinen muna. Poppa on saanut Idean. Se kiertää Popan ympäri kierroksen ja toisenkin. ”Mistäs sinä putkahdit?” hän kysyy, mutta Idea ei vastaa. Poppa nostaa Idean käteensä ja katselee sitä joka kulmalta.
”Mitä meidän seuraavaksi pitäisi tehdä? Mihin suuntaan tarinavaras tästä on mennyt?” Poppa huokaisee. Idea ei vastaa vieläkään.
”Sinusta ei taida oikein olla hyötyä” Poppa tuumii ja päästää Idean matkoihinsa. Mitä Popan oikein pitäisi tehdä?
3.12. Poppa puhaltaa tonttupilliin
Taivaalta alkaa sataa hattaraisia lumihiutaleita. Voi ei, kohta etsiminen on entistä vaikeampaa, kun kaikki varkaan jättämät vihjeet peittyvät lumeen. Miten tarinavarkaan sitten enää voisi löytää?
Poppa avaa lumisateenvarjonsa ja katsahtaa samalla taivaalle. Siellä liitää valtava lohikäärme.
Viimein Poppa saa välähdyksen! Jos hyppään lohikäärmeen kyytiin, voin nousta sen kyydissä korkealle taivaalle ja tähystää sieltä kadonneita kirjoja tai vihjettä siitä, kuka ne olisi vienyt. Ja samalla etenen nopeasti. Nerokasta!
Ja niin Poppa puhaltaa tonttupilliin, joka herättää jokaisen Kumman satuhahmon. Me ihmiset emme sitä kuule, mutta satuhahmot tietävät, että kun tonttupillin vinkaisu kuuluu, silloin joku tarvitsee apua.
Ja nyt sen kuulee lohikäärme, joka kääntyy saman tien hurjaan syöksyyn kohti Poppaa!
4.12. Poppa lentää lohikäärmeen selässä ja löytää jäljet
Lohikäärme syöksyy niin vauhdilla kohti Poppaa, että Poppa aivan säikähtää!
Poppa-tonttu hyppää lohikäärmeen selkään ja lohikäärme liitää taivaalle. Kun tuuli tuivertaa Popan korvissa, se huomaa, että Ideakin on hypännyt lohikäärmeen selkään. Miksi se seuraa Poppaa? Se ei puhu eikä auta — siitä ei ole mitään hyötyä!
Mutta onneksi sentään taivaalta on hyvä tähystää pitkälle. Pian Poppa huomaa pienet jäljet. Pienten jälkien vieressä lumessa on syvä vana. Aivan kuin jonkin pienen pienen vieressä olisi raahattu jotain suuren suurta. Jälkien ketju johtaa synkistäkin synkimpään metsään. Kuusten takaa ei näy enää, mihin jäljet johtavat. Popan on pakko laskeutua maahan jatkaakseen matkaa.
Metsä edessä näyttää synkältä ja pelottavalta. Kuusten oksat peittävät metsän — mutta sinne jäljet johtavat — ja sinne Popan pitäisi mennä. Nyt Poppaa alkaa pelottaa. Ilman rohkeutta Poppa ei liikahda enää mihinkään!
5.12. Toinen kadonnut kirja löytyy
Poppa-tonttu tiirailee huolestuneena kohti metsän synkkiä puita. Pian Poppa näkee metsän reunassa häivähdyksen jostain vihreästä ja oranssista.
”Minä tiedän mitä siellä on!” Poppa riemastuu ja alkaa juosta kohti metsän reunaa.
Mikähän sai Popan innostumaan ja lähtemään kohti metsää? Tiedätkö sinä, mitä Poppa näki?
6.12. Keijut auttavat Poppa-tonttua
Poppa rientää kohti synkkää metsää. Kun Poppa pääsee ihan lähelle metsän rajaa, se näkee värikkään ja houkuttelevan kirjan. Se on Taikapölyn salaisuus!
Nyt Poppa tietää, mistä hän saa rohkeutta mennä synkkään metsään ja jatkaa etsintöjä. Hän tarvitsee taikapölyä!
Taikapölystä (tietenkin!) Poppa-tonttu voi saada voimaa ja rohkeutta, vaikka hän nyt tuntisikin itsensä kovin pieneksi ja pelokkaaksi.
Samassa Popan ympäriltä alkaa kuulua aivan pienen pientä lepatusta ja pienten kangaspussien kahinaa. Hänen ylleen alkaa sataa pieniä kimaltelevia hiutaleita. Aina kun taikapölylle on suurin tarve, keijut tietävät sen. Keijut lepattavat Popan ympärillä ja hihittävät — paitsi Ruttu, joka viskaa Popan päälle isoja kourallisia taikapölyä: ”Siitä saat!” Ruttu huutaa.
Ja Poppa tuntee rohkeuden kertyvän hänen sisälleen! Kaikki järjestyy!
Poppa lähtee täysissä rohkeuden voimissaan kohti metsää. Ja heti, kun hän on päässyt läpi pelottavimman osan, synkistä synkimmän kuusimetsän, Poppa hämmästyy ja hieraisee silmiään — siellähän siintää tuttu mökki!
7.12. Kohti Mörrin mökkiä
”Sehän on Mörrin mökki. Mörri osaa varmasti auttaa minua!” Poppa hihkaisee ääneen.
Mörri on oikea mörökölli mutta sydämeltään kuitenkin aivan lämmin. Poppa-tonttu jo odottaa Mörrin tapaamista — hänen seurassaan on niin hauskaa, että lasten lisäksi Mörrin tarinat naurattavat niin tonttuja kuin aikuisiakin.
Ja niin Poppa-tonttu lähtee hyväntuulisena ja pienet jalat vauhdilla vipeltäen kohti Mörrin taloa. Mutta vielä hän ei tiedä, mikä Mörrin talolla odottaa…
8.12. Mörrin hauska tarina
Pimeää! Tyhjää! Kukaan ei vastaa.
Kohta on joulu, mutta Mörri ei ole kotona. Poppa iskee kämmenellä otsaan ”Tietenkään Mörri ei ole kotona! Hänellähän on hanhet huollettavaan. Ja eiväthän ne kestä lunta ja kylmää. Mörri on lähtenyt taas etelään!”
Epätoivo ottaa Poppa-tontusta vallan. Poppa istahtaa Mörrin mökin rappusille ja painaa lumiset lapaset silmilleen. ”En koskaan löydä varastettuja tarinoita”, Poppa nyyhkäisee.
Kun tilanne on kaikkein surkein eikä ratkaisuja meinaa löytyä, on hyvä pysähtyä hetkeksi. Kun rauhoittuu ja saa vähän muuta pohdittavaa, alkavat ajatukset taas luistaa. Poppa tarttuu Mörrin kirjaan ja päättää lukea Mörrin tarinan. Ehkä sitten tietää taas paremmin?
Sinäkin voit kuunnella Mörrin tarinan tästä.
9.12. Idea putkahtaa taas Popan vierelle
Kun Mörrin tarina loppuu, Poppa katselee ympärilleen. Kuusimetsän reunalla näkyy jotain hehkuvaa ja kullankimaltavaa. Sehän on Idea! Miksi se seuraa häntä? Se vaatii taas huomiota, vaikka Poppa on yrittänyt unohtaa sen. Mutta jollain tapaa Idea tuntuu — ystävältä. Ei ole lainkaan niin yksinäistä seikkailla, kun on joku, joka kulkee mukana. Ja niin Poppa päättää kulkea vähän matkaa Idean kanssa.
Hetken matkaa Idean kanssa kuljettuaan Poppa huomaa suuren lammen rannalla sinitukkaisen tytön, joka on piirtämässä mitä jännittävimpiä karttoja. Tyttö näyttää niin keskittyneeltä, että Poppa ei ole varma uskaltaako hän häiritä tyttöä.
Tiedätkö sinä, kuka tyttö on?
10.12. Poppa piirtää seikkailukartan
Hetken aikaa sinitukkaisen tytön touhuja seurailtuaan Poppa rohkaistuu tutustumaan tyttöön. Selviää, että tyttö on Roosa. Roosa ei suinkaan ole tarinavaras. Roosa on seikkailija! Hän etsii maailmasta sellaista, mitä ei ole koskaan ennen nähty. Ja jotta ennennäkemättömään voi törmätä, päättää Roosa lähteä löytöretkille. Löytöretkiä varten tarvitaan tietenkin seikkailukarttoja!
”Mutta tuollaisen seikkailukartanhan minä tarvitsen!” Poppa innostuu. ”Minähän juuri etsin jotain ennennäkemätöntä — en ole koskaan nähnyt sitä, kuka tarinat varasti!”
”Seikkailukarttojen tekeminen on oikeastaan aika helppoa. Sinun pitää vain päästää mielikuvituksesi lentoon ja antaa sydämesi johdattaa sinua kohti kiinnostavia asioita.”
Roosa antaa Popalle kyniä ja paperia, ja Poppa ryhtyy touhuun. Poppa piirtää ja värittää, kunnes tulee valmista.
Voit päästää nyt oman mielikuvituksesi valloilleen ja tehdä ihan oman seikkailukartan tai tulostaa Roosan tekemän seikkailukartan ja värittää sen. Sitten vain kohti seikkailuja!
11.12. Seikkailukartta on valmis
Nyt Popan kartta on valmis! Kartassa näkyvät Kumman metsät, joet ja satuolentojen asumukset, niin peikon kolot kuin Amelia Kulmurin kotipaikka Yösydämen kaupunkikin.
Kartan laitamilla hehkuu punainen rasti. Se on jo ihan lähellä tavallisia ihmisiä ja tositarinoita. Outo paikka, mutta sitä kohti on mentävä! Ja niin Poppa lähtee matkaan.
Mutta juuri kun Popan matka on alkanut, hänet ympäröivät taas keijut. ”Käämä on napannut vangiksi Ruttu-keijun ja loihtinut piiloon kaikki pomenialaisten taikaesineet. Ilman taikaesineitä emme voi pelastaa keijua ja Pomenia haalistuu ja kuihtuu!” keijut selittävät hädissään.
”Nyt tarvitaan rohkeutta, sinnikkyyttä, yhteistyötä ja uusia taikavoimia!” Poppa sanoo. ”Älkää huolehtiko, ratkaisemme tämän ja pelastamme Rutun!”
Jotta keijut ja Pomenian taikamaailma saadaan pelastettua, on etsittävä taikaesineet. Ja taikaesineet löytyvät Satuseikkailu-pelistä. Poppa tietää sen, koska hän on itse omakätisesti tarkastanut pelin. Poppa tietää, että pelissä on päivä- ja yöpeli ja että pelin tiimellyksessä voi oppia tärkeitä taikavoimia kuten tunnetaitoja ja rauhoittumisen taitoja.
Ruttu-keiju on pelastettava! Poppa ei epäröi hetkeäkään vaan hyppää Satuseikkailu-peliin ja alkaa pelata.
Mitä luulet, löysikö Poppa Kultaisen sydämen ja onnistuiko hän murtamaan Käämän loitsun?
13.12. Teo ja Tiitu pistävät paikat vetreiksi
Poppa selvitti pelin ja löysi Kultaisen sydämen — Ruttu pelastuu!
Poppa on väsähtänyt pelistä, koska siinä on pitänyt taiteilla kaikenlaisissa asennoissa pitkin peliä, ja istahtaa kivelle. ”En jaksa jatkaa matkaa enää! Jokaista lihasta kolottaa!”
Samassa Poppa kuulee kikatusta. ”Hei, Poppa!” kuuluu huudahdus, ja pian paikalle pyörähtää kuperkeikalla peikko — ja toinenkin. Mutta sehän on Teo! Ja Tiitu!
Poppa ilahtuu nähdessään Pomenian taikamaailmasta tutut olennot.
”Me voimme auttaa sinua!” Teo ja Tiitu sanovat. ”Tiedämme juuri sopivan peikkomaisia liikkeitä, joilla jaksat vielä jatkaa. Olet ihan kohta jo perillä!”
Ja niin alkaa satujooga. Kokeile sinäkin vaikka näitä liikkeitä:
Merirosvolaivan purjeet
Halaus taikalähteellä
Kuusien kuiske
Kuu-Ukko
Ohjeet kaikkiin liikkeisiin löydät täältä.
Joko jatketaan matkaa? Vai pääsiköhän tarinavaras lopullisesti katoamaan jumpan aikana?
14.12. Kertomattomia satuja
Nyt jo kiire! Jouluun on enää 10 yötä — ja tarinat ovat edelleen kadoksissa!
Poppa kaivaa esiin seikkailukartan, joka on ollut piilossa lumisateenvarjon sisään taitettuna. Punainen rasti hehkuu edelleen kartan reunalla. Vielä pitää tarpoa kertomattomien satujen tiheikön läpi. Siellä sadut ovat vielä ihan villinä sotkuna, lauseet lentelevät sinne tänne eikä kukaan ole napannut niistä kiinni ja kirjoittanut kokonaisiksi tarinoiksi kansien väliin.
Poppa ja Idea väistelevät villejä satuja ja satuhahmoja, joista ei ole vielä kertaakaan kerrottu kenellekään. Miten paljon maailmassa onkin satuja kerättäväksi ja kerrottaviksi lapsille!
Mutta matkaan siis! Minkälaisiin sankareihin ja otuksiin kertomattomien satujen tiheikössä voikaan törmätä?
Kurkista tästä tarinoihin, joita ei ole vielä kerrottu: Kevään uudet seikkailut.
15.12. Versovia tarinoita
Poppa-tonttu ja Idea kompastelevat villien satujen maassa. Kerran Poppa kompastuu maasta versovaan tarinanalkuun, sillä tarinoita kasvaa ja syntyy kaikkina vuodenaikoina. Poppa-tonttu pitää tarkoin huolen, etteivät he vahingossa muuta satujen kasvusuuntaa. Hän auttaa Idean useammankin verson yli.
Poppa huomaa, että Idea on kasvanut ja muuttunut isommaksi ja painavammaksi. Vaikka Idea kulkeekin paljon ketterämmin kuin seikkailun alussa, se silti kaipaa Popan apua satujuurakoiden ylittämisessä. Poppa-tonttu kuitenkin nauttii Idean seurasta, ja kummasti sen auttaminen sotkuisten sadunalkujen yli ei tunnu edes kovin työläältä, vaikka matkanteko onkin siksi hitaampaa.
Puuskutuksesta puhisten Poppa ja Idea rytistelevät vielä viimeisten lorupuskien ohi, kiertävät kolme supersankaritarinan alkua, väistävät esiin pompahtelevia ninjasatusankareita ja saapuvat kartan osoittamaan paikkaan sammaleisten kivien luo. Nyt on pidettävä pieni tauko ennen kuin astutaan eteenpäin.
Sinäkin voit kertoa ihan oman tarinan!
Nappaa kiinni jostakin tarinan alusta ja kerro siitä ihan ikioma satu sillä välin, kun Poppa ja Idea hieman hengähtävät.
Erikoisen värikkään mökin ikkunalaudalla istuskeli...
Eräänä aamuna heräsin ja huomasin, että...
Peikkolassa kukaan ei pitänyt...
Jos sukeltaa oikein syvälle valtameren pohjaan, ...
(Keksi nimi) oli saapunut kesäksi hullunkuristen sukulaisten luo...
16.12. Poppa-tonttu saapuu sammalen peittämän luolan suulle
Poppa ja Idea ovat nyt tismalleen siinä paikassa, jossa seikkailukartan rasti hehkuu punaisena. ”Täällä minun pitäisi olla, mutta missä joulun tarinat oikein ovat?” Poppa mutisee hiljaa. Se pyörii ympäri, kurkistaa kuusen latvaan ja tiiraa sormista tehdyillä kiikareilla kaukaisuuteen. Mutta mitään ei näy missään!
Sitten — aivan yhtäkkiä — se kuulee pienen niiskauksen. Poppa höristää tarkkaavaisia tontun korviaan. Ja pian se kuulee uuden niiskauksen ja sen perään valtavan törähdyksen, joka kuuluu, kun nenää niistetään oikein kovasti.
Ja nyt Poppa huomaa sen, mitä se on etsinyt. Sammalten peittoamien kivien välistä näkyy luolan suuaukko. Ja sieltä kuuluu ääniä. Poppa lähtee hiljaa hiipimään kohti luolan suuta. Kun hän kurkistaa luolaan, siellä näkyy valtava kasa kirjoja — kadonneet tarinat! Mutta samalla Poppa huomaa myös jotain kerrassaan kummallista!
17.12. Tarinavaras löytyy
Poppa on ihmeissään! Hän kurkistaa luolan suusta sisään — Ideakin kurkistaa — ja näkee siellä aivan toisenlaisen, kummallisen tontun. Sillä on samanlainen hattu kuin Popalla ja samanlaiset tossut. Mutta tonttu se ei tosiaankaan voi olla!
”Kuka sinä oikein olet?” Poppa kysyy, ”Ja miksi sinulla on täällä kaikki kadonneet joulun tarinat, joita etsin?”
Toinen — ei tonttu, mutta tontunnäköinen — parkuu nyt kovaan ääneen eikä sano mitään. Poppa odottaa.
”Näytät ihan tontulta, mutta et voi olla tonttu. Olet varsinainen Valetonttu! Oikeat tontut eivät varasta eivät ole ilkeitä eivätkä tee harmia muille”, Poppa sanoo. ”Oletko sinä varastanut lapsille tarkoitetut joulun tarinat?”
”Olen, minä se olen!” Valetonttu saa sanottua kyynelehtimisen lomasta.
18.12. Valetonttu ja Poppa-tonttu ystävystyvät
Poppa-tonttu katsoo vihaisesti Valetonttua, joka kyynelehtii niin, että lumi vuolaiden kyynelvirtojen alla alkaa sulaa.
”Mi-mi-minä olen aina halunnut olla tonttu! En halua olla menninkäinen, joka keppostelee ja nauraa toisten kustannuksella. En pidä siitä. Halusin vain tehdä jotain hyvää, joka saa muut iloiseksi. Halusin olla kuten tontut!” Valetonttu parkuu. ”Ajattelin, että jos voin jakaa satuja jouluksi kaikille lapsille, minäkin voisin saada hymyn loistamaan lasten kasvoille. Otin kirjat, vaikka tiesin, että niin ei olisi saanut tehdä. Minua harmittaa niin valtavasti!”
Poppa-tontun katse alkaa vähän heltyä. ”Ymmärräthän, ystäväiseni, että on kurjaa, jos vie ilman lupaa jotain, mikä on tarkoitettu muille? Oikeat tontut tekevät tekoja, jotka tuottavat iloa. Tonttusäännöt sanovat, että tontut eivät saa varastaa eivätkä aiheuttaa harmia muille”, Poppa-tonttu kertoo lohduttavalla äänellä.
”Voin kertoa sinulle, miten oikeaksi tontuksi tullaan, mutta lupaa, ettet enää koskaan ikikuuna päivänä ota mitään ilman lupaa”, Poppa jatkaa, ja Idea hypähtelee iloisesti taustalla.
Valetonttu nyökkää ja leveä hymy kirkastaa itkun tuhrimia menninkäiskasvoja. ”Lupaan! Oikeaksi tontuksi tuleminen on suurin toiveeni.”
”Minun nimeni on Pipi.” Valetonttu sanoo. ”Minä olen Poppa.” Poppa-tonttu vastaa. He halaavat toisiaan ja ovat nyt ystävyksiä.
Mitä sinä teet ystävän kanssa? Voit ladata tästä väritettävän kuvan tonttuystävyksistä ja värittää sitä yhdessä itselle tärkeän ihmisen kanssa.
19.12. Mitä joulun tarinoille tapahtuu?
Poppa-tonttu ei ole enää vihainen Valetonttu-Pipille, sillä hän tietää, että Pipi on tarkoittanut vain hyvää.
”No mutta hienoa! Ensimmäinen tehtävämme on nyt miettiä, mitä tälle valtavalle kasalle kirjoja pitäisi tehdä. Emme mitenkään ehdi enää viedä sitä takaisin joulukuusen alle ennen kuin pukki hakee paketit.” Poppa-tonttu alkaa miettiä kuumeisesti samalla kun Idea vain jatkaa kasvamistaan.
Nyt Idea tulee Popan vierelle ja pompahtelee innosta soikeana. ”Mitä asiaa sinulla oikein on?” Poppa kysyy. ”Meillä on valtava kasa tarinoita, mutta emme ehdi enää mitenkään saada niitä takaisin joulukuusen alle. Mitä meidän pitäisi tehdä?”
Idea kasvaa taas hitusen ja alkaa hohtaa kirkkaana ja kaikissa kultaisen sävyissä — nyt Poppakin alkaa ymmärtää Ideaa!
20.12. Mikä saa ajan kulkemaan nopeammin?
”Nyt tiedän! Nyt tiedän!” Poppa hihkuu. ”Minä tiedän, minne voimme tarinat viedä!”
Vaikka lahjat eivät enää ehdikään kuusen alle Joulupukin konttiin, ne voidaan silti viedä niitä tarvitseville! Poppa-tonttu hyppelehtii innoissaan samaan tahtiin Idean kanssa, joka kasvaa ja kasvaa ja lopulta muuttaa muotoaan ja lähtee lentoon!
Poppa ymmärtää vihdoin, miksi Idea oli kulkenut hänen mukanaan koko seikkailun läpi: ”Satuja tarvitaan siellä, missä aika laahustaa hitaasti mutta missä se pitäisi saada kulkemaan nopeammin. Satuja tarvitaan liikuttamaan nopeammin viisareita niille lapsille, joita vain aika parantaa.”
Tiedätkö sinä, mikä saa ajan kulkemaan nopeammin? Tietenkin seikkailu satujen maailmassa!
21.12. Poppa ja Pipi vievät lahjat perille
Pipi on ihmeissään ja pyörittelee päätään, heiluttelee suuria korviaan ja kohentaa katsettaan, kunnes yhtäkkiä katse osuu valtavaan punaisen ristiin, joka hehkuu Idean valossa joulunpunaisena. ”Sairaala! Tietenkin!” He huudahtavat yhdessä ja kasaavat kaikki kirjat takaisin säkkiin.
Poppa-tonttu ja Pipi-tonttu lähtevät yhdessä tuumin raahaamaan valtavan kokoista lahjasäkkiä kohti lähellä näkyvän sairaalan ovia — he ovat päättäneet yhdessä viedä lapsille tarinoita luettavaksi jokaisena joulun päivänä.
Sillä lapset tarvitsevat tarinoita. Etenkin silloin, kun hyvän hoidon lisäksi parantaa vain aika. Ja usein juuri silloin aika vain laiskottelee eteenpäin, jollei sitä käytä seikkailuun mielikuvitusmaailmoissa.
22.12. Tontut syntyvät hyvistä teoista
Poppa ja Pipi raahaavat valtavan säkin ovesta sisään ja alkavat jakaa kirjoja juuri niille, joiden tarvitsee hypätä hetkeksi omaan seikkailuun!
”Tämä on yksi mainioimmista tontun töistä, joita olen tehnyt”, Poppa hymyilee jakaessaan seikkailuja ja satuja kaikille niitä kaipaaville. Silmäkulmastaan Poppa huomaa myös Pipin jakavan tarinoita suurella riemulla. Popan tarkat tontunsilmät huomaavat, kuinka Pipin menninkäismäiset piirteet muuttuvat hieman jokaisen annetun lahjan myötä.
”Pipi! Sinähän alat muistuttaa jo aivan tonttua! Poppa hihkaisee. Pipikin on huomannut muutoksen, mutta hän tuntee sen sydämessään.
”Tältä siis tuntuu auttaa muita ja antaa aitoa iloa!” Pipi riemuitsee ja hymyilee täydellisen iloista ja lämmintä tontun hymyä. Hänestä on tullut oikea tonttu!
Kumma-kustannus lahjoittaa Lastu ry:n kautta Keski-Suomen keskussairaalan uudelle lastenosastolle satoja satuja ja tarinoita.
Toivomme hyviä ja riehakkaita hetkiä satujen maailmassa — ja pikaista paranemista jokaiselle pienelle seikkailijalle!
23.12. Kohti kotia
Kun kaikki tarinat on jaettu, Poppa ja Pipi palaavat takaisin Kumman maailmaan ja suuntaavat kohti Popan kotikoloa. Pipikin on nyt oikea tonttu, ja hänellä on vielä paljon opittavaa ennen ensi joulua, mutta onneksi hänellä on Poppa apunaan.
Kotimatka sujuu hujauksessa, kun tontut miettivät, kuinka suurta iloa jaetut tarinat tuovat lapsille.
”Joulun tarinat todellakin päätyivät niitä eniten tarvitseville”, Poppa tuumii ja hymyilee nähdessään tutun joulukuusen valon hohtavan edessään.
24.12. Hyvää joulua ja paljon satuja lapsille!
Lukekaa paljon, koska se tekee hyvää niin lapsille kuin aikuisille.
Anna tarinan lapselle tarinan taika — se tekee hyvää kaikille <3!